Contenido sobre este curso
David Godman – 2. Buddha bensapumpulla -haastattelu
Väri ei ole määriteltävissä. Se näyttää aina erilaiselta kuin odotin. Väri on kuin kvanttiavaruus: vasta kun sitä mitataan (tai tässä yhteydessä, kun sekoitan sen ja asetan sen paikalleen), siitä tulee yksi niistä mahdollisuuksista, joita sillä alun perin oli.
Kun tavoittelet vain esteettistä ulkonäköä, mikä on se alue, jolla toimin ja sekoitan värejäni, voit määritellä värin vain suhteessa viereiseen väriin ja ympäristöön. Määrittelyyn on varmasti muitakin menetelmiä: historialliset viittaukset, symboliset arvot, erilaiset värijärjestelmät, uskomukset, käsitykset värien psykologisista vaikutuksista, oudot teoriat ja kaupalliset sävy- ja sovitustaulukot.
Yhdistelemällä eri värejä voidaan rakentaa visuaalisia tiloja, jotka voivat viitata mihin tahansa. On aivan eri asia, näkeekö katsoja, tilan käyttäjä, tiloissa muuta kuin sen, että hän arvioi ne kauniiksi tai rumiksi tai että “pidän tuosta väristä” tai “tuo väri on syvältä”.
Värien käyttö ei vaadi tietoa, vaan taitoa ja osaamista. Ja kuten kaiken taidon ja osaamisen kohdalla, värejä voi oppia hallitsemaan harjoittelemalla, käyttämällä niitä. Kuitenkin pitkänkin harjoittelun ja kokemuksen jälkeen voi tehdä väärän valinnan: väri pettää.
Kriittinen rooli: Jakso 1
Ensimmäinen päivä alkoi Kim Holmbergin puheenvuorolla aiheesta “Tutkijoiden verkkonäkyvyyden mittaaminen”. Hän aloitti esityksensä tieteellisen viestinnän määritelmällä. Määritelmä oli laaja ja siinä tunnustettiin sekä virallinen että epävirallinen viestintä tieteen alalla. Holmberg mainitsi joitakin haasteita niiden mittaamisessa. Tieteellisessä viestinnässä yksiköiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Toisaalta tämä helpottaa mittareiden käyttöä, mutta toisaalta on muistettava manipuloitujen tietojen mahdollisuus. Holmberg korosti puheenvuorossaan, että altmetriikkaa ei pidä käyttää tutkimuksen arviointiin. Käytännössä altmetriikkaa kannattaisi käyttää vaikuttavuuden mittaamisessa, jos käytetty data olisi riittävän luotettavaa. Holmberg huomautti myös, että eri alustoilla tuotettujen altmetriikan merkitys ja sovellettavuus ovat vielä määrittelemättä tai muuten epäselviä. Altmetriikan avulla voidaan kuvata vaikuttavuutta eri näkökulmista ja ottaa huomioon eri ulottuvuuksia. Tämä tuo altmetriikkaan lisää haasteita: miten tuloksia tulkitaan ja millaisia sovelluksia tai työkaluja tarvitaan.
CS50 Steve Ballmerin luento
Oletko kuullut Suomen kansallislaulun Maamme? Kaikki suomalaiset osaavat ainakin kansallislaulun ensimmäisen säkeistön ulkoa. Laulu tarjoaa kiehtovan katsauksen suomalaiseen ajattelutapaan kansakunnan historian käänteentekevänä ajankohtana. Ja kielenoppijalle 1800-luvun sanoitusten lukeminen tai kuunteleminen on mielenkiintoinen haaste!
Älä kuitenkaan anna vaikeuden lannistaa itseäsi – me esittelemme sinulle pääteemat ja keskeisen sanaston, jotta voit ymmärtää suomenkielisen sanoituksen. Tässä artikkelissa valotamme myös Suomen kansallishymnin mielenkiintoista historiaa ja kehitystä sekä sen nykyistä asemaa.
Runon kääntäminen ruotsista suomeksi asetti haasteita kaikille tehtävään ryhtyneille. Esimerkiksi Runebergin alkuperäisessä ruotsinkielisessä tekstissä monet rivit alkavat ja päättyvät yksitavuisiin sanoihin, jotka ovat yleisiä ruotsiksi mutta eivät suomeksi.
Maamme sai asemansa kansallislauluna vähitellen ja orgaanisesti. Oppilaskuorot ottivat laulun innokkaasti käyttöön, ja suomalaisissa kouluissa se oli suosituin oppilaille opetettu laulu yli vuosikymmenen ajan. Laulu kuului myös moniin virallisiin tilaisuuksiin, ja sitä esitettiin Venäjän keisareiden Aleksanteri II:n vierailuilla vuonna 1856 ja Aleksanteri III:n vierailuilla vuonna 1885.Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Maammeesta tuli “valkoisten” hymni Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Heidän vastustajansa, “punaiset”, lauloivat Internationaalia ja Marseillaisea. Valkoisten voiton jälkeen Maamme asema koko kansan hymninä vakiintui. Talvisota (1939-1940) vakiinnutti laulun aseman: sitä soitettiin radiossa joka ilta rintamauutisten jälkeen, ja se kuului konfliktin aikana kaikkiin isänmaallisiin tilaisuuksiin.
Dan Armendarizin iOS-sovelluskehitys Swiftin avulla
Valmistuin vihdoin yliopistosta ja pääsin taas käyttämään päättäjäispukua (jee – yksi epämukavimmista asuista lämpimänä kesäpäivänä!). Ehkä yllä olevat kuvat kertovat tarinan paremmin kuin minä ikinä kertoisin. Olihan se yksi elämäni parhaista päivistä. Saan vieläkin tunteita, kun ajattelen sitä. Niin ylpeä olen itsestäni. Hyvä minä!
Sitten vuokrasopimukseni päättyi ja matkustin Suomeen tapaamaan perhettäni ja kavereitani ennen Interrailia. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, etten asu enää virallisesti Brightonissa. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en tiedä, palaanko koskaan pidemmäksi aikaa merenrantakotiini. Brightonilla tulee kuitenkin aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Se tulee aina olemaan kotini.
Kuten voitte kuvitella, mieleni on sekaisin. Helvetin iso sotku. Rehellisesti sanottuna en ole varma, miten edes kuvailla, mitä mielessäni tapahtuu juuri nyt. Se on kuin tunteiden sekamelska – enimmäkseen tunnen nostalgiaa, onnellisuutta, helpotusta ja innostusta tulevaisuutta kohtaan. Viimeiset 1o kuukautta ovat olleet todella rankkoja – luojan kiitos se on nyt ohi. Minulla ei ole aavistustakaan, miten onnistuin tekemään kaiken ja sain tulevaisuudensuunnitelmani järjestettyä niin hyvin – yksi niistä on elämäni matka parhaan kaverini kanssa.
